📖 Psalmit 73
-
1
Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
-
2
Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
-
3
Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
-
4
Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
-
5
Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
-
6
Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
-
7
Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
-
8
Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
-
9
Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
-
10
Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
-
11
Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
-
12
Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
-
13
Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
-
14
Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
-
15
Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
-
16
Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
-
17
Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
-
18
Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
-
19
Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
-
20
Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
-
21
Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
-
22
Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
-
23
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
-
24
Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
-
25
Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
-
26
Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
-
27
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
-
28
Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.