1Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. (H22:2) Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.