📖 Job 9
-
1
Job vastasi ja sanoi:
-
2
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
-
3
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
-
4
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
-
5
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
-
6
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
-
7
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
-
8
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
-
9
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
-
10
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
-
11
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
-
12
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
-
13
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
-
14
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
-
15
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
-
16
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
-
17
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
-
18
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
-
19
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
-
20
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
-
21
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
-
22
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
-
23
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
-
24
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
-
25
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
-
26
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
-
27
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
-
28
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
-
29
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
-
30
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
-
31
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
-
32
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
-
33
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
-
34
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
-
35
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.