📖 Job 29
-
1
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
-
2
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
-
3
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
-
4
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
-
5
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
-
6
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
-
7
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
-
8
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
-
9
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
-
10
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
-
11
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
-
12
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
-
13
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
-
14
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
-
15
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
-
16
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
-
17
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
-
18
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
-
19
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
-
20
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
-
21
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
-
22
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
-
23
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
-
24
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
-
25
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.