📖 Job 19
-
1
Mutta Job vastasi ja sanoi:
-
2
Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
-
3
Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
-
4
Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
-
5
Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
-
6
Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
-
7
Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
-
8
Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
-
9
Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
-
10
Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
-
11
Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
-
12
Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
-
13
Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
-
14
Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
-
15
Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
-
16
Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
-
17
Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
-
18
Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
-
19
Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
-
20
Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
-
21
Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
-
22
Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
-
23
Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
-
24
Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
-
25
Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
-
26
Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
-
27
Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
-
28
Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
-
29
Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.