📖 Job 17
-
1
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
-
2
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
-
3
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
-
4
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
-
5
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
-
6
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
-
7
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
-
8
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
-
9
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
-
10
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
-
11
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
-
12
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
-
13
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.
-
14
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
-
15
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
-
16
Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.